Haasteena energian huoltovarmuus
Pasi Koivisto | Director, Strategic Projects and Real Estate| Vapo Oy
Suomessa on laki huoltovarmuudesta, joka määrittelee, että energialaitokset, jotka käyttävät tai tuovat maahan tuontipolttoaineita (lähinnä öljytuotteita, maakaasua ja kivihiiltä), ovat velvollisia varastoimaan polttoainetta edellisen vuoden kahden kuukauden keskimääräistä kulutusta vastaavan määrän.
Maan huoltovarmuuden ja polttoturpeen saatavuuden turvaamiseksi voidaan polttoturpeen turvavarastoinnista annetun lain (321/2007) nojalla perustaa ja ylläpitää polttoturpeen turvavarastoja tuotanto-olosuhteiden vaihteluiden varalta. Myös ydinpolttoaineella on omat huoltovarmuussäännöksensä. Haketta ei kannata ja käytännössä ei edes voi pitää minkäänlaisena huoltovarmuuspolttoaineena.
Maantieteellisen sijaintinsa takia Suomi on käytännössä saari. Ja energiahuoltonsa kannalta varsin onneton saari, sillä 2/3 energiastamme tulee ulkoa. Eli poikkeusoloissa olemme energiasektorilla erittäin haavoittuvaisia. Tämä koskee niin sähkön- ja lämmöntuotantoa kuin liikennepolttoaineita. Suomen sähköstä keskimäärin 20 prosenttia tuodaan. Kylmimpinä päivinä reilusti enemmän. Sähköä ei voi varastoida, joten sähköllä tehty kaukolämpö on kaikkea muuta kuin huoltovarmuutta lisäävä toimenpide.
Energiasektori on voimakkaassa muutoksessa ja valitettavasti useimmat muutokset heikentävät huoltovarmuutta, ellei asiaan kiinnitetä ajoissa huomiota. Jo pelkästään kivihiilen kielto muuttaa huoltovarmuuskuvaa. Jos hiili korvataan puulla ja pelletillä, niin kotimaista puuta ei polttoon riitä.
Siirtyminen yhdistetystä lämmön ja sähköntuotannosta erillislämpölaitoksiin, tuulivoiman osuuden kasvu sähköntuotannossa, lisääntyvä lämpöpumppujen määrä ja jopa pikkuhiljaa lisääntyvä sähköautojen määrä vievät energiasektoria varmuudeltaan ei-toivottavaan suuntaan. Kaikki lisäävät automaattisesti sähkönkulutusta kylmimpinä jaksoina, mutta lisää sähköä ei tule mistään. Tai tulee tuotuna. Ei hyvä huoltovarmuuden kannalta.
Energiayhtiöillä on vastuu toimittaa asiakkailleen sähköä ja erityisesti lämpöä kaikissa olosuhteissa. Tästä syystä huoltovarmuusvelvoitteiden lisäksi energiayhtiöt ovat varautuneet poikkeustilanteisiin eli lähinnä teknisiin häiriöihin varakattiloilla, jotka käyttävät polttoaineenaan öljyä. Muuta vaihtoehtoa ei juuri ole. Huoltovarmuutta ei voi laskea tulevaisuuden tekniikoiden varaan. Mitä jos Venäjän öljy meneekin jonakin päivänä boikottilistalle. Ja maakaasu. Ja tuontipuu idästä.
Toissa talvi oli terve muistutus siitä, ettei poikkeusoloihin tarvita muuta kuin märkä syksy ja muutama kuukausi normaalia talvikeliä. Syksy 2017 oli niin märkä, ettei energiahaketta saatu korjattua riittävästi ja se mikä saatiin, oli kosteuden takia lämpöarvoltaan heikkoa. Huhtikuuhun 2018 mennessä käytännössä koko maan hakkeet oli poltettu ja lisäksi yli miljoona kuutiota enemmän turvetta kuin normitalvena. Koska muuta poltettavaa ei ollut.
Huoltovarmuus vilahtelee päättäjien puheissa, mutta usein tuntuu, että sitä ei kuitenkaan oteta oikein todesta. Siirtyminen aurinkokennoihin, fossiilisista polttoaineista luopuminen lämmityksessä, sähköntuotannossa ja liikenteessä ovat varmasti tulevaisuuden tekniikoilla mahdollisia. Mutta ei nyt eikä 2030. Valitettavasti asia on näin. On hyvä, että ilmastopolitiikka on mukana energiapolitiikassa, siinä tulee olla myös mukana talouspolitiikka ja turvallisuuspolitikka. Se on järkevää varautumista.
Olemme edelleen pieni syrjäinen saari, jonka on syytä luottaa mahdollisimman paljon omiin resursseihin. Ainakin tämä on syytä pitää mielessä muulloinkin, kun tulevan talven talvisodan päättymisen 80-vuotispuheissa.